Maaliskuu 2013 – McEwan: Vieraan turva

Ian McEwan: Vieraan turva (Otava, 2010) -Vieraan turva on Ian McEwanin varhaista tuotantoa. Alkuteos (The comfort of strangers) ilmestyi jo vuonna 1981. Suomennos ilmestyi ensimmäisen kerran tuosta pari vuotta myöhemmin. Romaani vie mukanaan Venetsian kujille – ja ihmismielen pimeyteen, kun kaksi pariskuntaa kohtaa toisensa. Aikuisiällä toisensa löytäneiden Colinin ja Maryn suhteessa kaikki on jo liiankin tuttua ja turvallista. Venetsiasta he etsivät liittoonsa uutta ja virkistävä. Suorittaessaan turistin velvollisuuksia pariskunta törmää machomaiseen muukalaiseen, joka kutsuu heidät kotiinsa. Robertin vaimo Caroline on merkillisen sairaalloinen, mutta onnellinen… Parin käytöksessä on ensivierailulta alkaen jotain outoa, silti heistä tulee välttämättömiä. Sillä heidän kauttaan Colin ja Mary tuntuvat saaneen intohimon takaisin.

Nyt tarina kammottaa:

Onhan tämä – erilainen.

Kirjan nimi on moniselitteinen. Nimenomaan kirjan alkuperäinen nimi on moniselitteinen. Viittaako muukalaisten ’comfort’ heidän itselleen ottamaansa vai vieraille antamaansa? Molempia? Suomalainen nimi ei taas tunnu onnistuneelta. Mistä tämä ’turva’ on tullut? Sen pitäisi pikemminkin olla ’turma’. Alussa on motto: ”Matkustaminen on brutaalia. Se pakottaa ihmisen luottamaan vieraisiin ja kadottamaan näköpiiristään tuon kaiken kodin ja ystävien tutun turvan. Ihminen on lakkaamatta poissa tasapainosta. Mikään ei ole hänen paitsi olennaisuudet – ilma, uni, unet, meri, taivas – kaikki mikä viittaa ikuiseen tai siihen mitä me siitä kuvittelemme. (Cesare Pavese)” Ihmisen turva on hänessä itsessään? Tuohon nähden kirjan motto on erikoinen.

Sen voi kyllä ymmärtää, että kirjailija McEwan on saanut lempinimen MacAbre.

Kun matkustaa, on tunne kuin sielu tulisi muutaman päivän perässä. Jotenkin tähän tarinaan pystyy siis samastumaan.

Vieraan turvan päällimmäinen opetus on se, että ”onnellisen loman juju on siinä, että sen ansiosta haluaa lähteä takaisin kotiin”. Lomailu oudoissa oloissa on usein yhtä helvettiä, jota sitten pyritään vähättelemään lohduttautumalla sillä, että ”nythän ollaan lomalla”.

Colin ja Mary ovat pitkästyneitä. He jankkaavat: nyt pitää kärsiä, nythän ollaan lomalla. Heitä pitkästyttää alusta lähtien, koko loma on piinaa. Kuin vankilaa, ankeaa ja kaavamaista. He ovat toisilleen ennalta arvattavia.

Kirjan loppu on niin uskomaton ja outo, että tarinan täytyy olla vertauskuvallinen.

Koko romaani on uskottomuuksia ja epäuskottavuuksia täynnä. Pahin on se, miksi ihmeessä Colin ja Mary menevät takaisin Robertin luokse. Kirjailija ei anna mitään vihiä siitä, mikä sai Colinin ja Maryn palaamaan taloon. Onko tällainen totaalinen epäuskottavuus ehkä tarkoituksellista? Haluaako kirjailija jättää tahallaan selittämättä? Ihmisen käytöksen irrationaalisuuden korostamiseksi?

Tapahtuuko parisuhteessa yllättävä muutos? Kuten jotain sellaista, että ’hei, meillähän menee ihan hyvin’. Vertailu Robertiin ja Carolineen on lääkettä heidän omalle parisuhteelleen. Ja he todella menevät hakemaan sitä lääkettä. Entä jos Colin ja Mary haluavat auttaa Carolinea? Onko mahdotonta ajatella noin? Robert ja Caroline ovat manipulatiivisia ja siksi he onnistuvat saamaan toiset.

Baarissa Colin ja Mary kokevat turistin onnen hetkiä, elämyksiä. Hehän näkevät natiivien tapaa viettää aikaa. Ehkä sekin vaikuttaa.

Ehkä pariskunta ajattelee kysyvänsä, miten asiat oikein ovat. Mary haluaa selvittää, mitä Caroline tarkoittaa sanoessaan olevansa vanki. Ei tuossa ole mitään empaattista.

Eroottisen intohimoon sisältyy kaikenlaisia fantasioita.

Vieraan turvassa on hirveän hyvä kuvaus persoonallisuushäiriöisestä pariskunnasta. Tuollaiset ovat hyvin koukuttavia, he saavat ihmiset kiinnostumaan itsestään. Robert ja myös Caroline avaavat tavattomasti omaa historiaansa. Avomielisyys voi olla kiehtovaa ja koukuttavaa. Robertin tarina on klassinen kuvaus siitä, miten narsistinen persoonallisuushäiriö syntyy.  Isä nöyryytti siskoja ja poikaa… Koko ajan taustalla on ajatus siitä, että miehet hallitsevat ja naiset ovat alistettavia. Poikaa yritettiin kasvattaa määrääväksi mieheksi.

Robertin sadistiset perversiot voisivat johtua myös lapsettomuuden aiheuttamasta pettymyksestä. Eivät vain varhaisista oudoista ja naisvihamielisistä kasvatusmenetelmistä. Sadismi on turhautuneisuuden purkamista? Vieraan turvasta tulee mieleen Kuka pelkää Virginia Woolfia, siinähän lapsettomuus on suuri tragedia. Toisin kuin Robert ja Caroline, George ja Martha kuitenkin harjoittavat väkivaltaa toisiaan (ja vieraitaan) kohtaan ainoastaan verbaalisella tasolla.

Mutta: kaiken ymmärtäminen on kaiken hyväksymistä.

Vieraan turva on erittäin vaikea kirja, siinä on erittäin vaikea aihe. Toisaalta se on kuitenkin hyvin koukuttava. Sen haluaa lukea loppuun, vaikka onkin vastenmielinen. Koko ajan ilmassa on kavaluutta ja lukija on utelias sen suhteen, mitä on tapahtumassa. Mikä voi olla pahempaa kuin tappaa toinen toisen puolesta – ja se toinen joutuu katselemaan…

Lopussa Mary on turtana ja se on uskottavaa.

Tämmöistä ei voi tapahtua, kaikenlaista voi tapahtua. Niinhän poliisitkin antavat lopussa ymmärtää. Tavallaan Marykin on osallinen, hän nauttii toisten sytyttämästä murhapoltosta. Maryyn suhtaudutaan silloin vielä eri tavalla.

Ei tähän oikein jaksa syventyä. Ilmeisesti tämän oli lukenut aikaisemmin, mutta unohtanut. Mitään jälkeä ei ollut jäänyt. Tarina on niin vastenmielinen, että sen on sulkenut pois. Ei halunnut jättää mitään jälkeä.

McEwanilla kaikkien kirjojen aiheet ovat rankkoja, todella rankkoja, vastenmielisiä. Olisi meidän pitänyt ottaa toinen kirja, Ikuinen rakkaus. McEwan on mielenkiintoinen kirjailija. Hän siis kirjoittaa ääri-ilmiöistä?

Kun uudestaan selailee, kiinnittää huomiota enemmän merkkeihin ja vihjeisiin tapahtumista. Selaileminen antaa lopulta aika paljon.

Parasta Vieraan turvassa on parisuhteen viestinnän kuvaileminen, se on hienovaraista ja taitavaa ja oivaltavaa. Murhatarinaa ei tarvittaisi ollenkaan. Tarinassa lomittuvat psykologinen parisuhdedraama ja sadistinen murhatarina, mutta nämä ei kuitenkaan tunnu kohtaavan toisiaan.

Varoituksia tulevasta tulee: jo silloin, kun Robert tarttuu Marya ranteesta kadulla tai viimeistään silloin, kun Robert lyö Colinia vatsaan.

Minkä takia Robert Colinin lopulta tappaa? Homoeroottista sadistista kiinnostusta? Colin suututtaa toisen miehen, kun hän vähättelee tämän machofilosofiaa. Jo aikaisemmin Robert lyö Colinia, koska tämä on sanonut jotain vähättelevää. Vai pitääkö hän Colinia liian pehmoisena ja naismaisena? Robert päättää näyttää nynnylle patriarkaalisuutta? Haluaako hän manifestoida ihailemansa patriarkaatin valtaa ja voimaa?Robertin vinkkelistä Colinin ja Maryn suhde on ärsyttävän mahdoton ymmärtää – ja heidän mielipiteensä ärsyttävät.

Kirjan poliittinen teema sivuaa sukupuoliroolien ikuisia ristiriitoja. Kun Colin ja Mary omassa parisuhteessaan sulautuvat yhdeksi, Robert taas machoilee ja Caroline alistuu, eikä kumpikaan tunnu muuta kaipaavan.

Robert ja Caroline ovat täysin pahoja ihmisiä. Mies on seurannut pariskuntaa jo silloin, kun nämä tulivat Venetsiaan. He vain valitsevat Colinin, kauniin miehen, sopivan kauniin. Onko jo alkuperäinen suunnitelma tappaa kaunis mies?

Robertin lapsuudenkuvaus riittää kyllä selittämään tapahtumat. Paha on meissä kaikissa ja tässä se on jalostunut tällaiseksi, näistä syistä on käynyt näin. Kaikissa McEwanin kirjoissa, mitä on lukenut, paha on hirveän vahvasti edustettuna. Muut ovat tosin Lontoon kuvauksia. Minkä ihmeen takia noin on?

Vieraan turvan henkilöt eivät kuitenkaan itse pohdi eettisiä kysymyksiä. Esimerkiksi Colin ja Mary käyvät arkisia ja käytännön tasolla liikkuvia keskusteluja.

Aika piinaava on tämä kirja.

Loppu vaikuttaa enemmän teloitukselta kuin orgialta. Onneksi Robert ja Caroline eivät sentään paloittele Colinia! Poliisit vain lopussa toteavat, että tällaista tapahtuu… Sellainen olo tulee, että Robert on sarjamurhaaja. Murha on suunniteltu. Robert ja Caroline kertovat lähtevänsä Kanadaan. Mutta huom! he kertovat vaikka mitä.

Vieraan turva on loistava kirja lukupiiriin. Jos tämän lukee yksin, olisi pakko kilauttaa kaverille, että luepas ja mitäs tämäkin nyt tarkoittaa. Siis tätä ei voi suositella, mutta lue nyt silti.

Epäuskottavaa on se, että Colin ja Mary nukkuvat ulkona sen jälkeen, kun ovat ensimmäisen kerran vierailleet toisen pariskunnan luona. Lukiessa pitkään miettii tuon kohtauksen aikana, että onko sama päivä vai ilta. Kuinka ne voivat olla, eikö niillä ole kauhea nälkä? No johan he ovat sekaisin nälästä, kuvauksesta tulee ihan konkreettinen olo.

Romaanissa on hyvää kuvausta. Kerronta tuo eläväksi esimerkiksi sen, miten Marylla on jano. Hetket ja tunnelmat on hyvin lähelle tulevasti kuvattu.

Loppujen lopuksi Colin ja Mary ovat aika normaaleja ihmisiä. Matkailu ei aina avarra, ei varsinkaan ilman karttaa yöllä. Matkailu on brutaalia… Onhan kirjailija itsekin hakeutunut elämänsä aikana erikoisiin paikkoihin. Ja sanotaan, että Venetsiaan eksyy helposti.

Kylläpäs on tämä kirja, vieläkin puistattaa.

Mikä merkitys on sillä, että Mary vaikuttaa hukkuvan, mutta hän nauttiikin vain maisemista ja lopulta Colin on se, joka meinaa hukkua?

Robertilla on ”miesalttari”. Partaveitset kuuluvat olennaisesti sen rekvisiittaan. Alttarista vahvistuu ajatus, että Robert ja Caroline harrastavat tällaista enemmänkin. Ovatko he vilpittömiä kertomuksissaan? Kun kaikki menee tapahtumissa niin sujuvasti, tulee olo, etteivät he tee tällaista ensimmäistä kertaa.

Vieraan turvassa kuvattua Robertin ja Carolinen parisuhteen dynamiikkaa on kerta kaikkiaan vaikea ymmärtää. Mutta jos löytää kaltaisensa, silloin löytää yhteyden. Mainio on se keskustelu, missä Mary kertoo Hamletista. Caroline on sitä mieltä, ettei ilman miestä voi tapahtua mitään. Siksi ei voi olla pelkästään naisten näyttelemiä näytelmiä.

Robert ja Caroline menevät niin överiksi, että välillä tulee mieleen, että onko tarina inhofeminististä satiiria. Hahmot ja heidän tekonsa on kuvattu niin poskettomasti. Keskustelutkin menevät aivan yli. Toisaalta keskustelut antavat vinkkejä tulevasta.

Colin ja Mary voisivat olla kaksosia, heidän suhteensa on yltiötasa-arvoinen. Ja juuri se tekee heidät haavoittuvaisiksi. He eivät kykene suojautumaan.

Tämän kirjan oikeastaan haluaa unohtaa, ei tätä halua muistella. Tämän tyypin kirjoja ei halua lukea yksin mökillä ollessaan